6 syytä miksi ribbon päihittää menu- ja toolbarin?

Office 2007:n yhteydessä Microsoft uudisti tutun toimistopaketin käyttöliittymän, vaihtamalla menu- ja toolbarin valintanauhaksi, eli ribboniksi. Sittemmin Windows 7:n myötä myös muissa tutuissa sovelluksissa tehtiin sama uudistus, kuten Paintissa ja Wordpadissa. Myös tulevan Office 2010:n käyttöliittymä tulee perustumaan ribboniin. Toistaiseksi ribbon ei ole yleistynyt vielä muissa, kuin Microsoftin ohjelmissa, mutta parantuneiden ohjelmistokehitysvälineiden myötä näin tulee mitä todennäköisemmin käymään. Esimerkiksi tänä vuonna julkaistava .NET Framework 4.0 tulee sisältämään ribbon-käyttöliittymäkomponentin, jolloin valintanauhan käyttö omissa sovelluksissa helpottuu.

Microsoftin kehittämä valintanauha, eli ribbon, on ikään kuin yhdistelmä vanhasta menu- ja toolbarista.

Valintanauha on ikään kuin yhdistelmä vanhasta menu- ja toolbarista. Ribbon perustuu välilehtirakenteeseen, jossa välilehdet vastaavat vanhaa menubaria. Välilehtien sisältö sen sijaan vastaa vanhaa toolbaria, muutamien parannusten kera. Esimerkiksi yllä olevassa kuvassa välilehdet home ja view vastaavat vanhoja menubarin file ja view valikoita. Sen sijaan, että välilehdet aukaisisivat alivalikkoja, ne avaavatkin omanlaisiaan toolbareja. Ribbon on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä ja osa käyttäjistä ei pidä sitä lainkaan helppokäyttöisenä. Mielestäni tässä on kuitenkin kysymys normaalista muutosvastarinnasta ja pienen totuttelun jälkeen ribbonin edut tulevat esiin. Ribbonin etuja perinteisiin menu- ja toolbareihin verrattuna ovat:

1. Tärkeitä toimintoja voidaan korostaa ja vähemmän tärkeitä alikorostaa. Tehosteina ikonit, toimintojen koko, tekstit, väritykset, sijoittelu ja ryhmittely.
2. Samankaltaiset toiminnot voidaan ryhmitellä keskenään ja ryhmä voidaan nimetä. Esimerkiksi kuvassa näkyvät tools, shapes ja colors ovat ryhmiä.
3. Toiminnon klikkaus ei piilota valintoja. Toisin kuin menubarissa, valikkoa ei tarvitse avata aina uudestaan toimintoja vaihdettaessa vaan se säilyy esillä. Tämä vähentää klikkausten määrää huomattavasti. Ribbonin saa haluessaan toimimaan myös vanhan menubarin kaltaisesti, jolloin valinnan jälkeen vaihtoehdot katoavat. Tätä kannattaa käyttää ainoastaan pieniresoluutioisilla näytöillä.
4. Ikoneiden, värien ja ryhmittelyn käyttö parantaa toimintojen muistettavuutta, verrattaessa pelkkään toiminnon tekstiin.
5. Ribboniin voidaan upottaa paljon monipuolisempia komponentteja, kuin pelkkiä nappeja. Tämä parantaa ribbonin käyttömahdollisuuksia, kun pelkkien nappien sijaan ribbonin voidaan sijoittaa jopa pienimuotoisia toimintoja. Tällä voidaan päästä eroon muutamista pienistä popup-toiminnoista.
6. Kuhunkin käyttötilanteeseen soveltuvat toiminnot ovat esillä kaikki kerrallaan, eikä muihin tilanteisiin tarkoitetut toiminnot sekoita näkymää.

Käyttöliittymien seuraava sukupolvi on NUI

Tietokoneiden käyttöliittymät ovat kehittyneet tasaisesti aina 80-luvulta lähtien. Vielä 80-luvun alkupuolella suurin osa käyttöliittymistä oli merkkipohjaisia CUI-käyttöliittymiä (Character User Interface), joiden käytön oppiminen vaati todellista opettelua ja aiheeseen paneutumista. Jotkut pitävät tallaisista käyttöliittymistä edelleen ja on totta, että merkkipohjaiset käyttöliittymät ovat tehokkuudeltaan erinomaisia, mutta esimerkiksi opittavuudeltaan, muistettavuudeltaan ja virhealttiudeltaan kehnoja.
Niinpä 80-luvun puolivälissä ja 90-luvun alussa yleistyivät graafiset käyttöliittymät, eli GUI:t (Graphical User Interface). Suurin osa nykyisistä käyttöliittymistä perustuu GUI:hin, eli perinteisesti tietokoneen graafiseen työpöytään ja siihen liittyviin epäsuoriin ohjainlaitteisiin kuten hiireen. Tällaisille käyttöliittymille on luonteenomaista ikkunat, napit, valikot ja muut tuhansista ohjelmista tutut kontrollit, joita ihmisten on ollut pakko opetella käyttämään vastatakseen työelämän ja yhteiskunnan muuttuneisiin tarpeisiin. GUI-käyttöliittymien käytettävyys voi olla erinomainen, joskin se riippuu käyttöliittymän suunnitteluntyön onnistumisesta.

Käyttöliittymät ovat kehittyneet CLI:stä GUI:hin ja pian myös GUI:sta NUI:hin (kuva: http://www.flickr.com/photos/wlonline/2898044840/).

Käyttöliittymien seuraava sukupolvi on 2000-luvulla päätään nostanut NUI (Natural User Interface). NUI-käyttöliittymissä käyttö perustuu ihmisille luontaisiin eleisiin, kosketukseen, puheohjaukseen yms. NUI käyttöliittymässä käytetyt eleet ovat ihmisille reaalimaailmasta tuttuja, jolloin ne ovat automaattisesti intuitiivisia ja helppo oppia. NUI järjestelmät ovat tietoisia myös laitteen ympäristöstä ja siinä tapahtuvista muutoksista ja osaavat reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin toivotulla tavalla.
Hyvä esimerkki kuluttajamarkkinoille ehtineestä NUI-käyttöliittymästä on Applen iPhone, jossa käyttöliittymän ohjauksessa käytetään käsieleitä. Nykyiset NUI-toteutukset perustuvatkin lähes poikkeuksetta kosketusnäyttöihin, mutta tulevaisuuden NUI voi olla myös paljon muuta. NUI-ilmiötä tutkitaan paljon esimerkiksi Microsoftin Surface yksikössä Redmondissa, jossa on visioitu käyttöliittymien sulautuvan jopa osaksi rakennusten seiniä, lattioita ja huonekaluja. Tällaiset lattiat voisivat esimerkiksi tunnistaa kävelijän ja ohjata häntä oikeaan suuntaan tai vastaavasti pöytätasot voisivat tunnistaa esimerkiksi siihen asetetun matkapuhelimen ja hyödyntää siellä olevia tietoja. Toistaiseksi Microsoftin Surface yksikkö on julkaissut ainoastaan yksikön nimellä kulkevan kostusohjatun pöydän, joka on kerännyt suosiota lähinnä USA:ssa. Kyseessä on innovatiivinen ja ennennäkömätön tuote, mutta selkeästi vasta ensimmäisen sukupolven laite, joka tulee kehittymään jatkossa. Microsoftin Steve Ballmer onkin veikannut NUI-käyttöliittymiä yhdeksi vuoden 2010 IT-trendeistä - tähän veikkaukseen on helppo yhtyä.

Mistä iPhonessa on todella kyse?

 

IPhone 3G S on nopea ja helppokäyttöinen älypuhelin. 

Meidän talouteen ostettiin heinäkuussa iPhone 3G S, joka saapui postissa noin viikko sitten. Kyseisen ihmelaitteen ympärillä on riittänyt paljon hypetystä ja Apple on normaaliin tapaansa onnistunut puhelimen markkinoinnissa lähes täydellisesti. Erityisesti puhelimen käytettävyyttä on kehuttu muita puhelimia paremmaksi. Ensimmäinen iPhone 2G oli ominaisuuksiltaan selvästi keskeneräinen markkinoille tullessaan vuonna 2007, sen sijaan nykyinen 3G S malli toimii sunnunannäyttäjänä monessakin eri asiassa muille laitevalmistajille. Muihin laitteisiin verrattuna iPhonessa on kolme ominaisuutta ylitse muiden:

• nopeus,
• markkinoilla olevien maksullisten ja ilmaisten ohjelmien lukumäärä ja laatu sekä
• käytettävyys.

Laite on nopein koskaan näkemäni puhelin niin ohjelmien latausaikojen, väliainimaatioiden kuin yhteyksienkin osalta. Esimerkiksi hs.fi sivusto latautuu puhelimeen hetkessä ja ongelmitta, kun taas esimerkiksi Nokian kännykät lataavat sivua pitkään ja lopulta kaatuvat. On myös hämmästyttävää, miten iPhonelle on julkaistu niin suuri määrä erilaisia laadukkaita sovelluksia ottaen huomioon, että puhelin julkaistiin vasta 2007. Puhelimelle on saatavilla esimerkiksi joukkoliikenteen GPS avusteinen reittiopas, Skype ja pian myös Spotify. Myös sovellukset joita on saatavilla monelle eri alustalle, vaikuttavat olevan iPhonessa laadukkaampia, kuten esimerkiksi Fring.
Sitten on vielä se paljon puhuttu käytettävyys. Monet ovat subjektiivisesti arvioineet iPhonen käyttöliittymän paremmaksi ainostaan sillä perusteella, että se on miellyttävämmän näköinen ja käytön aikaiset animaatiot toimivat sulavasti ja näyttävästi. Toki nämäkin ovat hyviä argumentteja ja vieläpä täysin totta, mutta lisäksi laitteen käytettävyys vaikuttaisi olevan myös tehokasta. Käyttöliittymä on tehokas silloin, kun jonkin tietyn käyttötilanteen suorittaminen vaatii mahdollisimman vähän työvaiheita: syötteitä tai näppäilyjä. Tässä vertailun vuoksi muutama eri käyttötilanne, kun vastakkain laitetaan iPhone ja eräs Nokialaisten parhaimmistoa, E71. Kaikissa testitapaukissa puhelin on alussa ja lopussa näppäimet lukittuna:

Käyttötilanne	Syötteitä E71 vs.	Syötteitä iPhone
Laite äänettömälle	9	1
Musiikkikappaleen vaihto	10	4
Tekstiviestin lähetys	12	9
Numeroon soittaminen	6	7

Onko ollut käytettävyysongelmia?

Olin tällä viikolla työmatkalla tekemässä käytettävyystutkimusta eräälle asiakkaalle. Totesin tutkimuksen aikana tai oikeastaan sen jälkeen, että käyttäjiltä ei voi kysyä "onko ollut käytettävyysongelmia?". Tyypillisimpänä vastauksena tähän kysymykseen saa kuulla kaikki softan bugit sekä suorituskykyongelmat. Eikä ihme, sillä eihän käytettävyystermin määritelmä ole selvä edes kaikille IT-alan ammattilaisille. Sen sijaan kannattaa suosia parmeminkin kysymyksiä "sisältääkö käyttöliittymä mielestäsi turhia työvaiheita" tai "löytyykö kaikki tarvittava tieto?". Lisäksi on muistettava, että hyvätkään kysymykset eivät yleensä tuota yhtä hyviä ja laajoja tuloksia, kuin todellinen käyttäjien tarkkailu!

Käytettävyyttä on kaikkialla

Eräs mieliaiheeni on käytettävyys ja kaikki siihen liittyvät asianhaarat. Yliopiston lopuksi tein pro gradunikin käyttöliittymien arviointimenetelmistä. Uskon palaavani käytettävyysaiheisiin tasaisin väliajoin, mutta tässä on niistä ensimmäinen.
Kävin muutama viikko sitten hammaslääkärissä ja ilmoittautumisen yhteydessä minulta kysyttiin hammaslääkärini nimeä. Mitä ihmettä? Tiedän kyllä oman nimeni, sotuni ja varatun kellonajan, mutta hammaslääkärin nimi oli kyllä päässyt unohtumaan. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että aulahenkilökunta aloittaa aina kysymällä hammaslääkärin nimeä, sillä sen avulla varaukset löytyvät hetkessä. Sen sijaan minun omalla nimelläni ja sotulla sain odotella vahvistusta varaukseeni hyvän aikaa. Tapaus ei paljasta aulahenkilökunnan avuttomuutta vaan heillä käytössä olevan järjestelmän kankeutta - suunnitteluvirheitä käytettävyydessä. Käyttöliittymä ei siis tue tehokkaimmalla mahdollisella tavalla käyttötapausta: "hei, olen Antti Halko ja minulla oli aika varattu klo 13:00". Käyttöliittymässä oli siis selkeästikin paha tehokkuusongelma.
Haluankin tällä alustuksellani tuoda esiin sen tosiasian, että jokainen meistä törmää käyttävyyteen lähes päivittäin - ja mikä pahinta, yleensä käyttävyysongelmien muodossa. Käytettävyys ei rajoitu myöskään pelkästään IT-maailmaan. Seuraatkaapa joskus vaikka ihmisten käyttäytymistä sellaisissa ovissa, joiden kahva on koko oven levynen. Siis ovia, jotka eivät tarjoa mitään vihjeitä niiden avautumissuunnasta tai saranapuolesta. Kovin moni ovesta kävelevä kokeilee ensin työntää tai vetää ovea väärältä puolelta ja huomaa vasta sitten sen olevan saranapuoli. Siis selkeä opittavuusongelma - ovessa!